14.2.2011

Eurooppalainen pidätysmääräys ja vaatimus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomesta toiseen EU-valtioon

Tarton käräjäoikeuden (Tartu Maakohus) tuomari oli antanut 8.9.2010 A:sta eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka koski yhtä rikosta pidätysmääräykseen liittyvässä oikeudenkäyntiasiassa sekä Harjun käräjäoikeuden (Harju Maakohus) 5.9.2007 antamaa päätöstä. Pidätysmääräykseen liittyvässä oikeudenkäyntiasiassa menettely Tarton käräjäoikeudessa oli kesken eikä tuomiota ollut vielä annettu. A:ta syytettiin siitä, että hän oli aikaisemmin huijauksen suorittaneena henkilönä suorittanut huijauksen.

Harjun käräjäoikeus oli 5.9.2007 tuominnut A:n 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen, mihin rangaistukseen oli lisätty 1 vuosi 7 kuukautta vankeutta Tarton käräjäoikeuden 19.9.2003 A:lle tuomitseman vankeusrangaistuksen suorittamatta olevana osana. Harjun käräjäoikeus oli tuominnut A:lle yhteisenä rangaistuksena 2 vuotta 8 kuukautta 9 päivää vankeutta. A oli vapautunut vankilasta ehdollisesti 3.2.2009 ennen määräaikaa koeajan ollessa yksi vuosi. Tällöin Harjun käräjäoikeuden tuomitsemasta yhteisestä rangaistuksesta suorittamatta oleva osa oli ollut 6 kuukautta 25 päivää vankeutta. Rikos, josta A:ta nyt syytettiin, oli suoritettu yhden vuoden koeajan sisällä.

Pidätysmääräyksessä oli todettu, että mikäli A:n syyllisyys vireillä olevassa rikosasiassa todistettiin ja hänet tuomittiin syylliseksi, oli päätettävä rangaistukseksi tuomittavaan vankeuteen 5.9.2007 tuomitun rangaistuksen suorittamatta olevan osan eli 6 kuukauden 25 päivän vankeuden lisäämisestä.

Virallinen syyttäjä vaati Helsingin käräjäoikeudessa, että Viron kansalainen A luovutetaan väliaikaisesti Viroon syytetoimia varten sekä kärsimään vapausrangaistusta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ilmenevissä asioissa. Virallinen syyttäjä ilmoitti, että A suoritti Suomessa Helsingin hovioikeuden hänelle tuomitsemaa ehdotonta vankeusrangaistusta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 29.11.2010

Käräjäoikeus suostui A:n luovuttamiseen Viroon väliaikaisesti syytetoimenpiteitä varten pidätysmääräyksessä yksilöidyistä rikoksista sekä pidätysmääräyksessä yksilöidyistä teoista tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten siihen saakka, kunnes syyteasia oli lainvoimaisesti ratkaistu Virossa ja pidätysmääräyksessä yksilöity Virossa tuomittu vapausrangaistus oli suoritettu.

Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon edellytyksenä oli, että luovuttamispäätös oli lainvoimainen ja että Viro hyväksyi kirjallisesti luovuttamisen ehdot ja tulkitsi ne eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn Euroopan neuvoston puitepäätöksen 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi sopimukseksi.

Päätöksensä perusteluina käräjäoikeus lausui suostuvansa luovuttamiseen väliaikaisesti täytäntöönpanoa varten, koska pyynnön perusteena olevat teot olivat osittain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuja niin sanottuja listarikoksia ja pyynnön esittäneen valtion laissa säädetty rangaistus teoista oli vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus. Lisäksi tuomittu seuraamus oli vähintään neljän kuukauden vapausrangaistus.

Lisäksi osasta teoista tuomittu seuraamus oli vähintään neljän kuukauden vapausrangaistus ja teot olisivat Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtyinä rikoksia, joten edellä mainitun lain 2 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu kaksoisrangaistavuusedellytys täyttyi.

Käräjäoikeus suostui luovuttamiseen väliaikaisesti myös oikeudenkäyntiä varten, koska pyynnön perusteena olevat teot olivat rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuja niin sanottuja listarikoksia ja pyynnön esittäneen valtion laissa säädetty rangaistus teoista oli vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus.

A oli tuomittu Helsingin hovioikeuden 20.8.2010 antamalla tuomiolla 5 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jota hän parhaillaan suoritti. Peruste väliaikaiselle luovuttamiselle oli siten olemassa.

A oli suostunut luovuttamiseen. Hän ei ollut suostunut siihen, että pyynnön esittäneessä valtiossa hänet saatiin asettaa syytteeseen, häntä rangaista tai häneltä riistää vapaus muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, jonka perusteella luovuttamista pyydettiin, eikä siihen, että hänet voitiin luovuttaa edelleen toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon.

Käräjäoikeus asetti luovuttamisen ehdoksi, että A oli välittömästi pidätysmääräyksessä yksilöityjen syytetoimien tultua lainvoimaisiksi ja pidätysmääräyksessä yksilöidyn Virossa suoritettavan vapausrangaistuksen jälkeen palautettava Suomeen suorittamaan hänelle Suomessa tuomitusta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta täytäntöön panematta olevaa osaa. A oli pidettävä vapautensa menettäneenä kuljetuksen ajan ja sen ajan, jonka hän oli väliaikaisesti luovutettuna pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa. Vapaudenmenetysaika vähennettiin Virossa suoritettavasta rangaistuksesta.

Vielä käräjäoikeus lausui, että pidätysmääräyksen antanut valtio sitoutui noudattamaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisestä luovuttamismenettelystä tehdyn neuvoston puitepäätöksen (2002/584/YOS) 27 ja 28 artiklan määräyksiä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johanna Kärävä.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on suostunut A:n luovuttamiseen Viroon väliaikaisesti syytetoimenpiteitä varten eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä yksilöidyistä rikoksista sekä pidätysmääräyksessä yksilöidyistä teoista tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten siihen saakka, kunnes syyteasia on lainvoimaisesti ratkaistu Virossa ja pidätysmääräyksessä yksilöity Virossa tuomittu vapausrangaistus on suoritettu.

2. A on tuomittu Helsingin hovioikeuden 20.8.2010 antamalla tuomiolla 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, jota hän parhaillaan suorittaa Suomessa. A on vastustanut luovuttamistaan tässä vaiheessa, koska hän haluaisi suorittaa mainitun rangaistuksen yhtäjaksoisesti ennen luovuttamista. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko edellytyksiä A:n väliaikaiselle luovuttamiselle.

Luovuttamisesta täytäntöönpanoa varten

3. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 2 §:n 2 momentin mukaan jos joku on tuomittu vapausrangaistukseen, luovuttamiseen suostutaan, jos tuomittu seuraamus on vähintään neljän kuukauden vapausrangaistus ja teko on tai olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos.

4. Viron toimivaltainen viranomainen on eurooppalaisella pidätysmääräyksellä pyytänyt A:n pidättämistä ja luovuttamista toisaalta syytetoimenpiteitä varten määräyksessä yksilöidyistä rikoksista Tarton käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa ja toisaalta hänelle aikaisemmin tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Pidätysmääräyksestä ilmenee, että Harjun käräjäoikeus on 5.9.2007 tuominnut A:n 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen. Mainittuun rangaistukseen on lisätty 1 vuosi 7 kuukautta vankeutta, joka on ollut Tarton käräjäoikeuden 19.9.2003 A:lle tuomitsemasta vankeusrangaistuksesta vielä suorittamatta ollut osa. Harjun käräjäoikeus on tuominnut A:lle yhteisenä rangaistuksena 2 vuoden 8 kuukauden 9 päivän vankeusrangaistuksen. A on vapautunut ehdollisesti yhden vuoden koeajalla suorittamasta mainittua rangaistusta 3.2.2009, jolloin rangaistuksesta suorittamatta jäänyt osa on ollut 6 kuukautta 25 päivää vankeutta.

5. Pidätysmääräyksessä on todettu, että jos A todetaan syylliseksi Tarton käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa, on sanotussa asiassa päätettävä Harjun käräjäoikeuden 5.9.2007 tuomitseman rangaistuksen suorittamatta olevan osan eli 6 kuukauden 25 päivän vankeuden lisäämisestä tuomittavaan vankeuteen.

6. Harjun käräjäoikeuden 5.9.2007 tuomitseman rangaistuksen täytäntöönpanon osalta on siten kysymys aiemmin tuomitun rangaistuksen suorittamatta olevasta osasta, jonka sisällyttämisestä vireillä olevassa rikosasiassa tuomittavaan rangaistukseen tuomioistuin päättää viimeksi mainitun rikosasian ratkaistessaan ja jonka määrääminen pantavaksi täytäntöön riippuu ainakin siitä, todetaanko A:n syyllistyneen viimeksi mainitussa asiassa rikokseen.

7. EU-luovuttamislaista tai sen taustana olevasta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä annetusta neuvoston puitepäätöksestä (2002/584/YOS) ei ilmene, onko luovuttamisesta tällaisessakin tapauksessa päätettävä sen nojalla, mitä luovuttamisesta rangaistuksen täytäntöönpanemista varten on säädetty.

8. Yhtäältä voidaan katsoa, ettei tällöin olisi kysymys EU-luovuttamislain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta, vaan sellaisesta vireillä olevaan rikosasiaan liittyvästä seuraamuksesta, josta virolainen tuomioistuin voi päättää tuossa rikosasiassa syytetoimenpiteitä varten tehdyn luovuttamispyynnön perusteella. Silloin luovuttaminen ja lausunnon antaminen luovuttamispyynnöstä sanotun jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon osalta ei erikseen olisi tarpeellista.

9. Toisaalta voitaisiin katsoa, että kysymys olisi lainvoimaisesti tuomitusta, mutta suorittamatta olevasta vankeusrangaistuksen osasta, vaikka sen täytäntöönpaneminen riippuu siitä, todetaanko A:n syyllistyneen uuteen rikokseen.

10. Edelleen voitaisiin katsoa, että kun A:n osalta ei ole olemassa ratkaisua, jonka perusteella hänen vapautensa olisi suorittamatta olevan jäännösrangaistuksen vuoksi rajoitettu, perustetta luovuttamiselle ei tämän luovuttamispyynnön perusteella olisi vielä olemassa.

11. Korkein oikeus toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan luovuttamispyynnön tarkoituksena on saada A luovutetuksi Viroon, jotta häntä voitaisiin syyttää ja hänelle voitaisiin määrätä rangaistus sellaisista teoista, joita hän on vankilasta vapautumisensa jälkeen tehnyt, määrätä niistä ja täytäntöönpantavaksi määrättävästä jäännösrangaistuksesta yhteinen rangaistus ja panna tämä yhteinen rangaistus täytäntöön, jos hänet todetaan syylliseksi ensiksi mainittuihin tekoihin. A on suostunut luovuttamiseen, mutta pyytänyt luovuttamisen lykkäämistä siihen saakka, kunnes hän on rangaistuksensa Suomessa suorittanut. Näin ollen kysymystä hänen luovuttamisestaan on lähestyttävä siitä näkökulmasta, ovatko yleiset edellytykset luovuttamiselle olemassa, ovatko edellytykset A:n pyytämälle luovuttamisen lykkäämiselle olemassa tai onko syytä lykkäyksen sijasta käräjäoikeuden tavoin suostua väliaikaiseen luovuttamiseen, sekä, jos viimeksi mainittuun vaihtoehtoon päädytään, mitä toimenpiteitä varten väliaikainen luovuttaminen on syytä määrätä. Vasta tämän jälkeen on välttämätöntä ratkaista kysymys, miten asiaan vaikuttaa edellä kerrottu tulkinnanvaraisuus siitä, miten luovuttamissäännöstöä on sovellettava silloin, kun tarkoitus on harkita jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi.

Luovuttamisesta syytetoimenpiteitä varten

12. A:ta on vaadittu luovutettavaksi syytetoimenpiteitä varten rikoksista, joita Viron lain mukaan voidaan pitää EU-luovuttamislain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuina petoksena tai petollisena menettelynä. Esitetyn selvityksen mukaan Virossa säädetty ankarin rangaistus rikoksista on vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus. Näin ollen luovuttamisen edellytykset ovat sinänsä olemassa.

13. EU-luovuttamislain 49 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi lykätä luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, jotta luovutettavaa henkilöä voidaan Suomessa syyttää muusta kuin kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön perusteena olevasta teosta, tai jos hänet on jo tuomittu, jotta hän voi suorittaa tuomitun rangaistuksen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen sijasta väliaikaisesti luovuttaa luovutettavan henkilön pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle toimivaltaisten viranomaisten välisessä sopimuksessa erikseen määriteltävin ehdoin. Sopimus on tehtävä kirjallisesti.

14. Säännöksen tarkoituksena on turvata luovutettavaan henkilöön Suomessa kohdistettujen toimenpiteiden toteutuminen. Tämä huomioon ottaen edellytyksenä väliaikaiselle luovuttamiselle voidaan pitää sitä, ettei luovuttaminen tarpeettomasti vaikeuta näiden toimenpiteiden joutuisaa ja häiriötöntä toteutumista. Harkinnassa on toisaalta otettava huomioon muun muassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoitus edistää samalla henkilöllä eri jäsenvaltioissa vireillä olevien rikosasioiden joutuisaa käsittelyä.

15. Korkein oikeus katsoo, että Virossa A:han kohdistettujen syytetoimenpiteiden käsittely mahdollisimman joutuisasti puoltaa tässä tapauksessa väliaikaista luovuttamista. A suorittaa Suomessa pitkää vankeusrangaistusta. Väliaikaisen luovuttamisen ei voida katsoa lähtökohtaisesti vaikeuttavan sen täytäntöönpanoa. Näin ollen väliaikaisen luovuttamisen edellytykset ovat sinänsä olemassa.

16. Väliaikaisen luovuttamisen ehdot on sanotun 49 §:n 2 momentin mukaan sovittava pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Säännöksestä ei ilmene, onko ehdoista sovittava ennen luovuttamispäätöksen tekemistä. Ehdoilla, kuten esimerkiksi luovuttamisen kestolla, on kuitenkin merkittävä vaikutus väliaikaisen luovuttamisen edellytyksiä harkittaessa. Tämän vuoksi olisi perusteltua, että ainakin keskeiset ehdot olisivat sovittuina jo väliaikaisesta luovuttamisesta päätettäessä.

17. Käräjäoikeus on määrännyt väliaikaisen luovuttamisen kestämään, kunnes syyteasia on lainvoimaisesti ratkaistu Virossa. Käräjäoikeus on määrännyt väliaikaiselle luovuttamiselle myös muita ehtoja. Ehdot eivät kuitenkaan edellä todetuin tavoin perustu laissa tarkoitettuun sopimukseen, vaan käräjäoikeuden yksipuoliseen määräykseen. Sopimuksen ei ole tarkoitettu syntyvän sillä tavoin, että luovuttamista pyytävä toimivaltainen viranomainen käräjäoikeuden päätöksessä todetuin tavoin jälkikäteen hyväksyy käräjäoikeuden asettamat ehdot. Ehtojen asettamisessa ja väliaikaisesta luovuttamisesta päättämisessä ei tältä osin ole menetelty laissa tarkoitetuin tavoin.

Väliaikaisen luovuttamisen ehdoista

18. EU-luovuttamislain 49 §:n 2 momentin säännöksen mukaan väliaikaisen luovuttamisen ehdoista on sovittava toimivaltaisten viranomaisten välillä. Laissa ei määritellä sitä, minkä viranomaisen tehtävänä Suomessa on sopimuksen tekeminen. Mainitun lainkohdan säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan (HE 88/2003 vp s. 50) toimivaltainen viranomainen Suomessa olisi lain 11 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin. Korkein oikeus toteaa, että jollei ehdoista ole muiden toimivaltaisten viranomaisten toimesta joko pyyntöä tehtäessä tai muussa yhteydessä sovittu, tuomioistuimen on viime kädessä huolehdittava siitä, että sopimus väliaikaisen luovuttamisen ehdoista on tehty.

19. Laissa ei ole myöskään säännöksiä siitä, millaisin ehdoin väliaikaiseen luovuttamiseen voidaan suostua. Väliaikainen luovuttaminen tapahtuu, vaikka Suomessa on vireillä luovutettavaan henkilöön kohdistuvia rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Ehtojen on siten ennen kaikkea turvattava näiden toimenpiteiden joutuisa ja mahdollisimman häiriötön toteutuminen. Olennaisimpia ehtoja tällöin ovat luovuttamisen kestoon ja luovutettavan henkilön palauttamisen turvaamiseen liittyvät ehdot. Toisaalta sopimisen tarkoituksena on ottaa huomioon myös luovuttamista pyytävän valtion tarpeet. Väliaikainen luovuttaminen ei siis saisi tarpeettomasti vaikeuttaa kummassakaan valtiossa luovutettavaan henkilöön kohdistettujen toimenpiteiden suorittamista.

20. Käräjäoikeus on edellä mainituin tavoin määrännyt väliaikaisen luovuttamisen kestämään siihen asti, kunnes syyteasia on lainvoimaisesti ratkaistu. Syytetoimenpiteitä varten tarvittavan luovuttamisen kestosta ei ole hankittu selvitystä. Korkein oikeus katsoo, ettei väliaikainen luovuttaminen mainituksi, epämääräiseksi ajaksi ole perusteltua, koska se kohtuuttomasti vaikeuttaisi A:n rangaistuksen joutuisaa suorittamista Suomessa. Kun Virossa käytävän oikeudenkäynnin tarpeet tältä osin on selvitetty, väliaikaisen luovuttamisen kesto tulee rajoittaa niin, että se kohdistuu vain syytetoimenpiteiden kannalta välttämättömään A:n läsnäoloon.

Yhteenveto ja johtopäätös

21. Korkein oikeus toteaa lopuksi, että ne rikokset, joiden johdosta A:lle aikaisemmin on määrätty rangaistus, josta osa on suorittamatta ja voidaan syyteasian yhteydessä määrätä pantavaksi täytäntöön, ovat sellaisia, että A olisi voitu niiden perusteella määrätä luovutettavaksi Viroon, jotta häntä olisi voitu niistä syyttää. Toisaalta myös aikaisemmassa tuomiossa määrätyn rangaistuksen suorittamatta jäänyt osa on sellainen, josta sellaisenaan voitaisiin määrätä hänet luovutettavaksi vapausrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, jos täytäntöönpanomääräys olisi siitä annettu. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei ole estettä sille, että A:lle väliaikaisen luovuttamisen yhteydessä määrätään uusista rikoksista ja niin sanotusta jäännösrangaistuksesta yhteinen rangaistus, joka voidaan aikanaan panna Virossa täytäntöön. Olisi luodun luovuttamisjärjestelmän tarkoituksen vastaista ja ristiriidassa sen edellyttämän joustavuuden kanssa evätä suostumus, kun A:n oikeusturva ei tällaisen luovuttamisen perusteella saata vaarantua. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon myös se, miltä osin A on hakenut muutosta käräjäoikeuden päätökseen, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole aihetta puuttua käräjäoikeuden suostumukseen luovuttaa A myös rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Väliaikaisen luovuttamisen kesto tulee kuitenkin kohdassa 20 mainituin tavoin rajoittaa niin, että se kohdistuu vain syytetoimenpiteiden kannalta välttämättömään A:n läsnäoloon.

22. Korkein oikeus katsoo, että A voidaan tässä tapauksessa luovuttaa Viroon väliaikaisesti eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä esitetyn pyynnön mukaisesti. Edellytyksenä kuitenkin on, että luovuttamisen ehdoista sovitaan ensin EU-luovuttamislain 49 §:n 2 momentin mukaisesti. Ehdoista sopimista varten asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee omasta aloitteestaan ottaa asia heti käsiteltäväkseen ja ottaa huomioon uudessa käsittelyssä, mitä Korkeimman oikeuden päätöksessä on lausuttu väliaikaiseen luovuttamiseen suostumisesta ja luovuttamisen ehdoista. Ehdoista sovittuaan käräjäoikeuden tulee antaa uusi luovuttamispäätös.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Yhdyn kaikkeen siihen, mitä Korkeimman oikeuden päätöksessä on lausuttu A:n luovuttamisesta Viroon syytetoimenpiteitä varten. Siltä osin kuin Viron toimivaltainen viranomainen on eurooppalaisella pidätysmääräyksellä pyytänyt A:n luovuttamista aikaisemmin tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten lausun seuraavan. Harjun käräjäoikeus on 5.9.2007 tuominnut A:n 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi ja 9 päiväksi vankeuteen. A on ehdollisesti yhden vuoden koeajoin vapautunut suorittamasta tuota rangaistusta 3.2.2009, jolloin jäännösrangaistuksen määräksi on tullut 6 kuukautta 25 päivää vankeutta. Pidätysmääräyksessä on pyydetty A:n luovuttamista tuon jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa varten ja ilmoitettu, että EU-luovuttamislain 14 §:n 1 momentin 3 kohdassa edellytetty täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös tai tuomio on edellä mainittu Harjun käräjäoikeuden päätös 5.9.2007.

Asiakirjojen perusteella on kuitenkin selvää, ettei sanottua 6 kuukauden 25 päivän jäännösrangaistusta voida panna täytäntöön Harjun käräjäoikeuden 5.9.2007 antaman päätöksen nojalla. Jäännösrangaistus voidaan panna täytäntöön vain, jos uudessa oikeudenkäynnissä A:n havaitaan koeajalla syyllistyneen sellaiseen rikokseen, jonka johdosta oikeus harkitsee olevan aihetta määrätä A:n suorittamaan myös jäännösrangaistuksen. Koska tällaista oikeuden päätöstä ei ole, harkitsen oikeaksi hylätä A:n luovuttamista koskevan pyynnön jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon osalta.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.